Näin sitä unta taas,
sä tulit takas.
Istuit viereeni ja sua halasin,
kunpa sinusta kaiken muistaisin.
Sä olit niin onnellinen,
ihan kuin silloin ennen.
Tahtoisin kaiken sulta anteeksi,
tekisin mitä vain että näkisin hymysi.
Heräsin omaan itkuuni,
en tiedä olivatko ne surun vai onnen kyyneleeni.
Silloin kun sun sielus lähti,
surun, tuskan ja katumuksen se mulle jätti.
Mun ainoo toive on,
ettet ole uudessa paikassas onneton.